Mää en saa koskaan suklaata (sama huomautus).
Mää saan merkkipäivähuomaavaisuuksia vaan silloin, kun olen ne itse organisoinut - tai moneen kertaan asiasta muistuttanut.
Mulle on kerrottu, että kun on tahdottu niin, ei sitä tykkäämistä tarvii alvariinsa toitottaa.
Tänään tuli fiilis, että olen ansainnut huomiota. Ruokakaupassa mietin miten yllätän itseni. Kukkia? Herkkuja? Lehti? Kivaa kotiin? Löysin kirjan:
Kun tulin kotiin (kiukkusin ensin hetken teemalla: prkl Pööt, kun teitä saa passata enkä saa edes henkeä vetää kun töistä tuun) meillä leikittiin Yllätys Rakkaalle Vaimolle -leikkiä. Albert Pöö oli hienosti mukana ja toisti pyytämäni vuorosanat ja pussasikin vielä päälle. Pyynnöstä. Tai käskystä ;) kyl mää oon niin ihana ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti