"Mä vannoin etten koskaan mene naimisiin,
en rahojani tuhlaa sormuksiin, en koskaan helly naisen kyyneliin."
Em. lienee kuuluneen pitkään Albert Pöön keikkasettiin. Syystä tai toisesta kihloja vaihdettiin 070809. Ei ollut muuten ihan toteutus sama kuin suunnitelma, muttei siitä tänään enempää. Kihlat oli ihan ok, mutta naimisiinmenoa se ei minulle tarkoittanut... tai niin ainakin silloin luulin...
Aika kului ja Albert Pöö alkoi viljellä puheissaan avioliitto sanoja. Kuittasin ne höpöhöpö-linjalla ja heitin leikiksi. MINÄ en todellakaan ollut aikeissa alkaa Rouva Pööksi! Jotkut ehkä tietävätkin minun olevan meistä se joka tekee ja Albertin se joka miettii, suunnittelee, vertailee, pohtii, pähkää ja kuppaa ja ja ja ;) ... Ehkäpä siksi, erään kerran kun naimisiin meno taas tuli puheeksi lopetin keskustelun toteamalla, että en aio laittaa tikkua ristiin asian eteen, mutta tahtoa voin, jos se Albertin tekee onnellisemmaksi kuin yksisormuksinen kihlattu.
Eräänä syksyisenä päivänä 2010, lienee ollut lauantai tai sunnuntai, makasin sohvalla (tavalliseen tapaani) ja näpertelin omiani. Albert Pöö puuhasteli omassa kerroksessaan. Kesken omien touhujemme Albert Pöö huuteli alakertaan ja kyseli pankkitunnuksiani. Vastailin keskeyttämättä omia (tärkeitä) paskartelujani, ja viikonloppu jatkui tuttuun ja turvalliseen malliin. Jossain vaiheessa minullekin selvisi, että pankkitunnuksillani oli tilattu esteettömyystodistus siviilivihkimistä varten. OHO! Albert Pöö oli hypännyt toiminnan joukkoihin! Oli myöhäistä perääntyä.
Alkoi siis suurien suunnitelmien teko:
1) oli valittava päivämäärä joka kuulostaa oikealta
2) oli löydettävä minulle sormus, joka on niin kaunis että jaksan sitä loppuelämäni katsella
3) oli mietittävä miten asia saadaan pidettyä salassa
Päivämääräksi päätettiin 11.02.2011. Sopivaa numerokikkailua ja hätäpäivä/hääpäivä "huumoria".
Sormus löytyi.
Asia pysyi hyvin pienen piirin tiedossa. Molempien piti ilmoittaa työnantajalle, koska vihkipäivä osui perjantaille oli se molemmille palkallinen vapaapäivä. (Myöhemmin Albert Pöö harmitteli sitä, että päivä osui aamuvuoropäivään eikä iltavuoroon.) Koska vapaapäivän sain, ja vihkiminen oli vasta klo 14 varasin kampaajan aamuksi. Kampaajalle ajellessani soittelin siskoille ja vanhemmilleni päivän suunnitelmista. Isosiskon pyysin toiseksi todistajaksi, koska sattui olemaan lähimailla. Toisena todistajana oli Appiukko Pöö.
Tilaisuus maistraatissa oli lyhyt, kaunis ja koruton. Itkin. En kuitenkaan siksi, että jouduin naimisiin, vaan koska olen minä. Nimeäni en vaihtanut. Tilaisuuden jälkeen nakkasimme Isosiskon juna-asemalle ja ajelimme Appiukolle kahville. Sieltä kotiin. Ysiltä nukkumaan. 12 tuntia unta ja siitä asti olen herännyt Rouvana.
Tänään on kolmas hääpäivämme. Emme ole kovia muistamaan merkkipäiviä. Lause tarkoittaa, että minä yleensä muistan ja Albert Pöö unohtaa. Ensimmäisen hääpäivämme kuitenkin unohdin :/ Olin niiiiiin valmis luopumaan 9kk odotuksesta, että meni koko hääpäivä ohi. Toisenkin unohdin, Albert muisti ja onnitteli. Nyt päätin paikata! Google kertoi, että nyt on nahkahäät. Sillä teemalla hankin Albertin puhelimeen nahkaiset suojakuoret. Aamulla kun kortin kera lahjaani annoin en ollut yllättynyt kun sain kiitosten lisäksi kuulla lauseen: sulle on niin vaikeeta ostaa mitään. Onneksi muistin kirjan, jonka olin Albertin pyytänyt minulle ostamaan (ja jonka hän oli ostanut, muttei muistanut vielä antaa). Vuoden mutsi 2 sai siis olla hääpäivälahjani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti