Ystävyydestä

"Niinä aikoina, kun minusta ei kuulu, olen omilla teilläni. Mutta kuljen niin, että polkuni toinen puoli on aina varattu Sinulle Ystäväni." 

Eilen oli ystävänpäivä. Posti ei tuonut yhtään korttia. Facebook sen sijaan tursui ajatuksia ystävyydestä, toivotuksia ja tykkäyksiä. Edellä olevan viestin sain puhelimeen, ja lähetin sen myös itse eteenpäin sielunsiskoille ja -veljille, joiden kanssa olen kokenut ystävyyden hetkiä. Ajat muuttuvat, kaikesta muutoksesta en pidä. Tämä oli yksi niistä kohdista, jolloin kaipasin kortteja tai viestejä Minulle. En koko naamakirjan "ystäväpiirille".

Juuri nyt koen olevani ajoittain huono ystävä. Teen valintoja, joissa ystävät vain harvoin ovat ykkösinä. Uskon, ja luotan siihen että Ystävät ymmärtävät valintojani. Tukevat niissä. Tietävät, että ajattelen heitä vaikken saa aikaiseksi soittaa. Ja kun nähdään, tuntuu kuin tarinaa voisi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. (Paitsi, että nyt jokainen juttu keskeytyy.) Ystäviä, jotka ymmärtävät, että tämä pikkulapsiajan perhekeskeisyys on vain pieni aika yhteistä matkaamme. Kiitos Ystäville!