Maanantaina Pikkumuija kiikutettiin ekan lomapäivän kunniaksi lääkärisedän vastaanotolle viimein korvatulehduksen jälkitarkastukseen (ei kuulemma ollutkaan myöhässä vaikka 5 viikkoa täyttyi!). Kieli ulos ja TADAA enterorokkonäppylä kielessä. Sitten lääkärisetä tutki koko muijan ja löysi käsistäkin enteroa. Eli lomasuunnitelmat uusiksi! Kotoilua ja sairasteluun valmistautumista.
Lohdutukseksi jo menetetystä omasta ajasta pikakeikka Kodin ykköseen päiväuniaikaan ja äkkiä kotiin takaisin.
Tautia odoteltiin ja menot peruttiin, lisää havaintoja ei onneksi nähty!
Ja niin koitti sunnuntai, sokerina pohjalla! Albert Pöö ja Pikkumuija lupasivat lähteä kaksin koko päivän kyläretkelle Mummolle. Saan sittenkin oman päiväni! Hiljaa mielessäni tanssin ripaskaa ja huusin hurraa/halleluja/hiphelei... Voiko tämä olla totta???
Sunnuntaiaamu koittaa... Ei valkene. Sataa vettä. Pikkumuija heräilee kuudesta asti 10 min. välein ja viimein seiskalta haen viereen. Albert Pöö kiskoo unta omassa kerroksessaan. Puoli kasilta hiippailemme olohuoneeseen kahvinkeitolle ja Pikkumuija kärttää Muumit iPadilta. Kahvirauhaa toivoen Lasten areena apuun. Sata kysymystä ja vaatimusta Muumien lomassa. Aamupalan laitto. Albert Pöö on herännyt aamukahville.
Alan puhua päivävaatteiden vaihdosta ja startista Isille ja Tyttärelle. Albert juo kahvia ja Pikkumuija katsoo Muumeja...
Pakkaan valmiiksi vaihtovaatteet. Tarkistan, että matkarattaat on autossa ja itkuhälyttimen akut ladattu. Kuuntelen samalla itkua, että Pikkumuija haluaa jäädä äidin kanssa kotiin. Pakkaan vielä mukaan makuupussin ja peiton päiväunia varten. Kuuntelen, että jos ei Pikkumuija saa jäädä kotiin niin äidin pitää lähteä mukaan. Laitan pyykkikoneen rutiininomaisesti pyörimään. (WHAT? En vissiin muista, että tulossa vapaapäivä.) Puen tekoparkua tihrustavalle Pikkumuijalle mekon ja sukkikset. Siirryn kuistille ja etsin saappaat ja ulkovaatteet. Puen ne ja mietin mahtaako sormikkaat olla kädessä vai taskussa kun illalla kotiutuvat. Toivotan hauskaa päivää ja lähetän terveisiä Mummolle.
Tulet takkaan ja kone käteen. Nyt on aikaa kirjoittaa. Tai mitä vaan! Tää päivä on mun <3 Ja illalla on jo hirmuinen ikävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti